Oma puseroni vuodelta 1967,olin juuri täyttänyt 21 ja siis tullut täysi-ikäiseksi,nyt pääsisin tanssiravintoloihinkin.Niissäkin tuli käytyä,mutta aika harvoin koska niihin oli ruokailupakko,muuten ei päässyt sisään jos ei tilannut vaikka edes Oopperavoileipää,joka oli se edullisin ruoka.Silloin tanssiravintoloissa oli "elävä "orkesteri jonka esiintyminen maksoi ja jos nuoriso olisi siellä istunut koko pitkän illan jollain viinilasillisella,ei se olisi ollut kannattavaa hommaa,ymmärsimme sen.

  Muotiin oli tullut istua olutravintoloissa,joita siihen aikaan ei monia ollut.Kesäisin meidän poppoolla oli lempipaikkana Börssi pöheikkö ja ravintola Samppalinna.
  Talvisin suosiossa olivat Olavin Krouvi ja Hiivari.Kaljalla käynti sopi juuri ja juuri kukkarollemme jos parilla kaljalla kehtasi istua. Tämä pusero päälläni menin ystävieni kanssa kaljalle Olavin Krouviin,meille kalja ei ollut tärkeää vaan se porukka joka silloin oli vallannut "Ollin baarin",siellä istuivat juuri ne mielenkiintoiset nuoret miehet joita piti pitää silmällä.
  Keskustelut kävivät kuumina,kuuskytlukulaiset suuret ikäluokat eivät jääneet kotinurkkiin pälyilemään.Kiinnostuksen aiheet olivat politiikka ja uskonnot,tytöillä lisäksi muoti,joka oli tehnyt vallankumouksen,kaikki olivat innoissaan nuorisomuodista,joka oli nyt kunnolla rantautunut Suomeenkin.Turkulaiset nuoret joilla oli varaa kävivät Tukholmassa ostoksilla,koska Ruotsissa oltiin muodin edelläkävijöitä Suomeen verrattuna.Harva kuului siihen joukkoon ,mutta heitä istuskeli Olavin Krouvissakin.
 
Olin ommellut jo 14vuotiaasta asti ,melkein kaikki vaatteeni itse,joten olin muodin suhteen etulyöntiasemassa.Aina kun mulla oli jotain uutta niin ystävät tekivät varauksia vaatteistani,kun hylkäsin jotain vanhempia vaatteita niin ne siis menivät kiertoon,otin niistä jonkin pienen maksun ,että voisin ostaa kangasta seuraavaan muotiluomukseen.

  Tällä puserolla on juuri semmoinen mukava historia,Pusero on muuten aitoa luonnonsilkkiä ja kankaan hinta oli mulle ehkä liian kallista,mutta käytin sitä usein ja hoidin hellävaraisesti ja monesta muusta asiasta voi luopua mutta ei laatukankaista,mun motto silloin ja edelleenkin.                                          
Jyväskyläläinen ystäväni oli käymässä Turussa ja näki tämän puseron päälläni,hän alkoi hieroa kauppaa siitä ja syykin oli ilmeinen ,ihastuminen,hinta sovittiin ja pusero lähti paremmille metsästysmaille.Puseron teho oli suuri ,se huomattiin ja sitä kantava kaunis ystäväni sai kaiken huomion (ehkä vähän liioittelen ,mutta silläkö väliä)
   Olemme olleet ystäviä aina 18-vuotiaista asti ja käymme toistemme luona vierailulla silloin tällöin.Pari vuotta sitten olin hänen luonaan ja tuli juttua mitä kaikkea hän on minulta ostanut(olimme täysin samankokoisia) Hän kävi vaatehuoneessaan  ja näytti minulle tämän puseron ja kysyi "muistatko" ja nauroi ,no tosiaan hänellä oli vielä jäljellä pusero,uskomatonta.
     Hän halusi lahjoittaa sen minulle,otin lahjan ja kiitin.

Mietin mistä kaukaa aloitan muisteluitani,tulin siihen tulokseen,että sieltä milloin ensimmäisen kerran sain hyviä kokemuksia käsillätekemisestä.Olin silloin viiden ikäinen ja päässyt osapäiväiseen lastentarhaan.Tarha (sen ajan mukaan) sijaitsi Turun Pansion kaupunginosan seurakuntatalossa, talo oli valmistunut vuonna 1950 ja siellä oli kirkko ,lastentarha ja lastenseimi sekä paljon tiloja harrastustoiminnoille,
   Lastentarhassa varhaiskasvatus oli hyvin ohjattua , leikimme ,lauloimme,piirsimme ja askartelimme joka päivä,tykkäsin kovasti siitä touhusta ja varsinkin kaikista askatelujutuista,se oli niin hauskaa,että kotona piti jatkaa ,vaikkapa vain erilaisten pistojen tekoa kankaalle,oikeasti olin innoissani niistä opeista.
  Mennäänpä sitten koulutielle,sielläkin käsityö oli lempiaineeni ja se pysyi lempiaineenani läpi kouluajan.Halusin pyrkiä jo kuudennelta luokalta ammattikoulun pukuompelulinjalle,siihen kannustivat minua vanhempani ja myöskin opettaja ja siihen aikaan se oli mahdollista.
   Olin siis täyttänyt 13 sinä vuonna,kun pääsin sinne ammattikouluun,vuosi oli 1959.Luokallamme oli 19 oppilasta ja samanmoisia aloitusluokkia oli 2 muutakin.Silloin oli myöskin liinavaate-luokka,uskokaa täi älkää  siellä tehtiin lakanoita,tyynyliinoja,pyyhkeitä yms ja niihin tehtiin koristeeksi revinnäisiä ja pitsejä,toki osto-sellaisia.
   Sen ajan koulunkäynti poikkeaa nykyisestä aika tavalla,silloin opettajia kunnioitettiin aika lailla ja heillä oli oikeus pitää meidät oppilaat kokolailla kurissa.Emme saaneet tulla kouluun pitkissä housuissa ollenkaan,se ei ollut sopivaa,urheilutunnilla sai

käyttää housuja mutta,ne piti vaihtaa pois heti tunnin päätyttyä.Ripsivärin käyttö ei ollut suositeltavaa,myöskään kynsilakkaa ei saanut kynsissä olla,näin ennen.Mulle se ei ollut ongelma koska olin ihan lapsi vielä.Luokallamme meitä 12-13 vuotiaita oli varmaan 6-7 muut olivat 15v ja yksi oli 18v.Ikähaarukka oli iso kun vertaa siihen ,että me nuorimmat olimme kyllä vielä hyvinkin lapellisia,noin niinkuin kokemuspohjaltamme.
  En tuota ikää itse miettinyt,kaikki me siellä luokassa pärjäsimme toistemme kanssa ja olimme oppivaisia ja kuuliaisia.
                                                                                 Ensimmäisen vuoden luokkakuva,meillä on itsetehdyt työtakit ja niitä myös piti käyttää,hyvin demokraattista,eikö?

   Haluan tuoda tässä blogissani esille ajankuvaa vaatteiden ja muodin lisäksi,siksi tämä aloitus. . .            
En etene jatkossa kronologisesti,vaan miltä tuntuu,materaali riittää.

Oranssi,voimaannuttava väri

Seuraava juttu tästä puvusta;oranssi voimaannuttava väri.
 
   Oma pukuni vuodelta 2002,puku on villacreppiä,kangas Villisilkistä.Puvun ideahan voi lähteä ihan mistä vaan,usein asiakkailla on jokin koru joka ei sovi mihinkään olemassa olevaan vaatteeseen ,silloin lähdetään suunnittelussa siitä korusta.
   Tämän puvun kohdalla kävi niin ,että löysin kengät jotka olivat oranssia nahkaa,joissa oli efektinä mustaa kiiltonahkaa,no ne piti saada.Minulla ei ollut kuitenkaan mitään vaatetta jonka kanssa olisin käyttänyt näitä kenkiä.Sitten päässä alkoi pyöriä ,pitäisikö saada oranssinen puku ja minkälainen.Soitin Villisilkkiin pyytääkseni heiltä oranssinväristen kankaitten mallitilkkuja,minua onnisti,heillä on kokoelmissaan hyvä villacreppilaatu ja sitä on monia eri värejä ja myös oranssia ja juuri se oikeansävyinen oranssi.

 Malli oli jo selvänä päässäni,koska olin tehnyt edellisenä vuonna itselleni pienen mustan nappanahkajaku ja halusin käyttää tätä kyseistä pukua sen kanssa.
  Hame on tehty kahdeksasta palasta ja palat kapenevat hieman helmaa kohti ja sitten alkaa vähäine kellotus noin 12cm:n päästä,mallissa on siis pientä veikeyttä ja kävellessä helma hieman heilahtelee.
  Pusero on hihaton ,mutta siinä on pidennetty olkalinja joka putoaa vähän matkaa olalle.Edessä on rinnanylittävä kaareva leikkaussauma ja aivan sauman vierestä kulkee hiuslaskokset .Keskietukappaleessa jatkuvat efektinä lisää hiuslaskoksia.
 
Puvusta tulikin heti suosikkini ja se on nähnyt maailmaakin,On mukavaa kun on varma tunne kun pukee lempivaatteen johonkin mukavaan tilaisuuteen.Puku on edelleen kaapissani mutta niihin mittoihin onkin ollut vaikuksia päästä takaisin,silloin elämässäni oli pysähdyksen paikka ja kilot lähtivät huomaamatta.Pysähdyttävissä paikoissa huomaa,ettei ole nälkä, eikä ruoka ole mielssä ensimmäisenä.Sutjakkaana olo ei ole hassumpaa.

 Kuvan nappajakun nahat tilasin Leivonniemeltä ,Tampereelta,heidän palveluunsa olen aina ollut tyytyväinen,miellyttvä henkilökunta ei väheksy pienasiakkaita. Jakkua olen käyttänyt useiden eri hameiden ja housujen kanssa.Usein käy myös niin,että kun asiakkaat näkevät omia vaatteitani,he saavat niistä ideoita omiin vaatteisiinsa,

Hei olen Arja Gustaws Turusta,ammattina ja intohimona ompelu ja muoti.Alalla vuodesta 1962.Sitä ennen opiskelin ammattikoulun kolmivuotisella pukuompelulinjalla.
  Työpaikkoinani ovat olleet vaatetusalan tehtaat,Mekla-valmiste,Kestilän pukimo ja Silo oy,niistä myöhemmin enemmän.
  Teollisuudessa olin kaavasarjojana ja mallimestarina,joten kaavojen teko on hallinnassa.
  Oman yritykseni Atelier Harrietin perustin vuonna 1983,yritystoimintani jatkuu edelleen.Omassa yrityksessäni teen tilausvaatteita yksityishenkilöille,aina arkipuvuista iltapukuihin,morsiuspukuja unohtamatta.
  Minulla on myös ollut muutamia oppisopimusoppilaita ,sekä työssäoppijoita.On ollut tärkeää jakaa tietotaitoani nuorille,mukavinta on ollut ,että nämä oppilaat ovat edelleen alalla.

  Tulen blogissani kertomaan muodista ja vaatteiden tekoprosesseista kuvin ja sanoin.
Tarkoitukseni on kertoa vaatteista oman historiani kautta,aina 60-luvulta lähtien.