Oma puseroni vuodelta 1967,olin juuri täyttänyt 21 ja siis tullut täysi-ikäiseksi,nyt pääsisin tanssiravintoloihinkin.Niissäkin tuli käytyä,mutta aika harvoin koska niihin oli ruokailupakko,muuten ei päässyt sisään jos ei tilannut vaikka edes Oopperavoileipää,joka oli se edullisin ruoka.Silloin tanssiravintoloissa oli "elävä "orkesteri jonka esiintyminen maksoi ja jos nuoriso olisi siellä istunut koko pitkän illan jollain viinilasillisella,ei se olisi ollut kannattavaa hommaa,ymmärsimme sen.

  Muotiin oli tullut istua olutravintoloissa,joita siihen aikaan ei monia ollut.Kesäisin meidän poppoolla oli lempipaikkana Börssi pöheikkö ja ravintola Samppalinna.
  Talvisin suosiossa olivat Olavin Krouvi ja Hiivari.Kaljalla käynti sopi juuri ja juuri kukkarollemme jos parilla kaljalla kehtasi istua. Tämä pusero päälläni menin ystävieni kanssa kaljalle Olavin Krouviin,meille kalja ei ollut tärkeää vaan se porukka joka silloin oli vallannut "Ollin baarin",siellä istuivat juuri ne mielenkiintoiset nuoret miehet joita piti pitää silmällä.
  Keskustelut kävivät kuumina,kuuskytlukulaiset suuret ikäluokat eivät jääneet kotinurkkiin pälyilemään.Kiinnostuksen aiheet olivat politiikka ja uskonnot,tytöillä lisäksi muoti,joka oli tehnyt vallankumouksen,kaikki olivat innoissaan nuorisomuodista,joka oli nyt kunnolla rantautunut Suomeenkin.Turkulaiset nuoret joilla oli varaa kävivät Tukholmassa ostoksilla,koska Ruotsissa oltiin muodin edelläkävijöitä Suomeen verrattuna.Harva kuului siihen joukkoon ,mutta heitä istuskeli Olavin Krouvissakin.
 
Olin ommellut jo 14vuotiaasta asti ,melkein kaikki vaatteeni itse,joten olin muodin suhteen etulyöntiasemassa.Aina kun mulla oli jotain uutta niin ystävät tekivät varauksia vaatteistani,kun hylkäsin jotain vanhempia vaatteita niin ne siis menivät kiertoon,otin niistä jonkin pienen maksun ,että voisin ostaa kangasta seuraavaan muotiluomukseen.

  Tällä puserolla on juuri semmoinen mukava historia,Pusero on muuten aitoa luonnonsilkkiä ja kankaan hinta oli mulle ehkä liian kallista,mutta käytin sitä usein ja hoidin hellävaraisesti ja monesta muusta asiasta voi luopua mutta ei laatukankaista,mun motto silloin ja edelleenkin.                                          
Jyväskyläläinen ystäväni oli käymässä Turussa ja näki tämän puseron päälläni,hän alkoi hieroa kauppaa siitä ja syykin oli ilmeinen ,ihastuminen,hinta sovittiin ja pusero lähti paremmille metsästysmaille.Puseron teho oli suuri ,se huomattiin ja sitä kantava kaunis ystäväni sai kaiken huomion (ehkä vähän liioittelen ,mutta silläkö väliä)
   Olemme olleet ystäviä aina 18-vuotiaista asti ja käymme toistemme luona vierailulla silloin tällöin.Pari vuotta sitten olin hänen luonaan ja tuli juttua mitä kaikkea hän on minulta ostanut(olimme täysin samankokoisia) Hän kävi vaatehuoneessaan  ja näytti minulle tämän puseron ja kysyi "muistatko" ja nauroi ,no tosiaan hänellä oli vielä jäljellä pusero,uskomatonta.
     Hän halusi lahjoittaa sen minulle,otin lahjan ja kiitin.